Yhtäkkiä olen landella. Vietetään heinäkuun ensimmäistä viikonloppua ja pitkään odotettu aurinko ja lämpö näyttää vihdoin saapuneen maahan. Olikin ikävä sitä fiilistä kun hikipisarat valuvat selkää pitkin kun aurinko paahtaa varhain aamulla suoraan päin. Kun lähestyn hääpaikkaa, joka on tällä kertaa ihastuttava maalaistalo tiluksineen, alkaa kuulumaan hääseurueen ääniä. Viimeisiä virityksiä laitetaan paikoilleen. Nimilappuja korjaillaan ja kukkia asetellaan maljakkoihin isossa ja avarassa juhlateltassa. Moikattuani morsianta ja kaasoja menen etsimään sulhasta. Keith löytyy päärakennuksesta vielä arkivaatteet päällä esittelemässä viskipulloa morsiamen äidille ja bestmaneille. Keith on skotti. Puolet häävieraista ovat skotteja. Tajuan tämän viimeistään silloin kun kuulen säkkipilliiään virittelevän muusikon harjoittelua viereisellä niityllä.

Viereisellä terassilla sulhasen sedät tervehtivät reippaasti skottimurteellaan ja kuuntelevat radiosta rugbypelin kulkua. Juttelen hetken aikaa ja viritän kemerat kuntoon. Alusta alkaen tiesin että tästä tulee ehkä hääkuvausurani ikimuistoisin hääpäivä. Katso alta kuvat ja kerro ihmeessä jos tykkäsit! 🙂